Muukalaisena vieraan järjestön näyttelyssä

Kävimme elokuisena viikonloppuna tutustumassa CFA:n maailmaan CFF:n eli Cat Fanciers of Finlandin näyttelyssä Helsingissä. CFA on amerikkalainen rotukissajärjestö, kun taas Euroopassa toimii kattojärjestö FIFe, tosin kyllä täältäkin löytyy sekä CFA:han että toiseen amerikkalaisjärjestö Ticaan rekisteröityjä kissoja. Sama kissa voi myös olla rekisteröitynä useampaan järjestöön.

Kukka osallistui näyttelyyn noviisina, koska sitä ei ole rekisteröity CFA:han. CFA:n näyttelyssä voi käydä noviisina kaksi kertaa, ja jos haluaa kissalleen sen mahdollisesti hankkimat tittelit, kissa on rekisteröitävä. Systeemi on aika nerokas, koska hyvällä tuurilla yhtenä näyttelyviikonloppuna voi valmistua Championiksi, jolloin kissa täytyykin rekisteröidä, jos sille haluaa tittelin. :) Näin varmaan käy Kukallekin, koska se saavutti Championin titteliä varten riittävästi ”winner ribboneita”, eli oli jokaisessa kuudessa kehässä luokkansa ykkönen. (Se tosin oli myös ainoa leikkaamaton, suklaatäplikäs ocinaaras noviisiluokassa.)

Kotiin tuomisiksi meille tuli 24 nauhaa (ovat kuulemma hyviä kirjanmerkkejä): joka kehästä sininen ykköspalkinto, musta värin parhaan palkinto, sini-valko-punainen winner ribbon sekä kolmesta kehästä ruskea rodun parhaan nauha ja kolmesta oranssi rodun toiseksi parhaan nauha. Lauantaina rodun parhaan kissan nauhasta oli kilpailemassa kolme ocicattia ja sunnuntaina kaksi.

CFA:ssa kaikki tuomarit arvostelevat kaikki kissat. Leikkaamattomat, leikatut ja pennut kilpailevat omissa sarjoissaan. Lyhyt- ja pitkäkarvaisista valitaan erikseen kolme parasta leikkaamatonta ja kaksi leikattua, mutta muuten tuomarin finaalikissojen eli 10 parhaan kissan joukko koostuu sekä lyhyt- että pitkäkarvoista. Pitkäkarvaiset tuntuivatkin menestyvän paremmin finaaleissa. Näytteilleasettajat vievät kissat omista häkeistä numeroituihin häkkeihin odottamaan vuoroaan, tuomari hakee häkistä kissan pöydälleen ja tutkii sitä hetken, palauttaa häkkiin ja antaa sille nauhat. Kun rotu on arvosteltu ja tulokset kirjattu ylös, kissan voi viedä takaisin omaan häkkiinsä, josta se sitten taas viedään seuraavaan kehään, kun oma vuoro tulee.

FIFen näyttelyistä poiketen tuomarit eivät annan kirjallista arvostelua, ja aika harva edes kertoi mitään kissasta. Kissa oli yleensä pöydällä noin puoli minuuttia, joten kovin tarkkaan tuomarit eivät niitä tuntuneet katsovan. Yksi tuomari kertoi kaikista kissoista yleisölle, ja sitä oli todella mukava seurata, mutta pääasiassa vähän häiritsi se, ettei tuomarin arvosteluperusteita kuullut kuin finaalikissoista. Kukka jatkaa näyttelyuraansa jatkossakin pääasiassa tutuissa FIFen näyttelyissä, mutta poissuljettuja eivät ole myöskään vierailut muiden järjestöjen tilaisuuksiin.

Ulkoilua, uusi eläinlääkäri, ja taas ulkoilua

Kukka kävi maanantaina eläinlääkärissä siitosnaaraan tarkastuksessa. Etukäteen emäntä valmensi kissaa verikokeen ottoa varten juoksuttamalla sitä paljon ulkona maalla viikonloppuna, tavoitteena oli tietysti väsyttää kissa niin, ettei se jaksaisi lääkärissä venkoilla. Viime kerralla verinäyte otettiin kissan lisäksi myös isännästä, mutta tällä kertaa lääkärikäynti meni todella hienosti eikä verinäytteen otossa räpiköity ollenkaan. Kävimme ensimmäistä kertaa Espoon eläinlääkäriasemalla Perkkaalla, ja paikka tuntui oikein hyvältä. Ei edellisessäkään lääkäriasemassa ollut varsinaisesti vikaa, mutta kun se sijaitsi toisella puolella kaupunkia, emme enää jaksaneet sinne kissoja roudata, varsinkin kun siellä oli melkein aina eri eläinlääkäri, joten edes kummempaa hoitosuhdetta ei muodostunut.

Espoossa eläinlääkäri Anna-Clara Blomqvist osasi käsitellä kissaa todella hyvin eikä Kukka ollut moksiskaan, vaikka siitä valutettiin neljä pientä putkea verta. Eläinlääkäri sanoi, että yleensä on olemassa kahdenlaisia kissoja: joitakin täytyy puristaa lujasti kiinni näytteiden otossa ja toisia ei saisi pitää kiinni juuri lainkaan. Kukka lukeutui selkeästi jälkimmäisiin, sillä se oli rauhassa paikallaan, kun isäntä vain kevyesti piti sitä kiinni ja silitteli. Verinäytteiden ja sienitestin oton lisäksi eläinlääkäri kopeloi Kukan mahan, munuaiset, kohdun, nisät ja hännän, ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Kyllä meillä siihen malliin mourutaankin, että toivottavasti sopiva uros syksyksi löytyy. Pillereitä ei ole syöty reiluun viikkoon, ja nyt jo on havaittavissa selkeitä kiiman merkkejä.


Kissoilla ovat koittaneet kunnon kissanpäivät nyt kotonakin, kun pihallemme saatiin aita. Periaatteessa kissa tietysti hyppäisi 1,2-1,5 metrin korkuisen verkkoaidan yli leikiten, mutta ainakin toistaiseksi sitä ei ole meillä edes yritetty. Maalla on samanlainen aita, eivätkä ne sielläkään juuri koskaan edes mene aidalle asti, kun pihassa on touhuttavaa lähempänäkin. Toki kissoja valvotaankin pihalla erittäin tarkasti. On todella mukavaa katsoa, miten ne nauttivat, kun ne saavat ottaa vapaana pikku spurtteja ja kiivetä vähän matkaa puihinkin. Niillä tuntuu olevan jonkinlainen vaisto siitä, ettei puuhun mennä niin korkealle, etteikö sieltä pystyisi hyppäämään alas. Armi on alkanut tykätä ulkoilusta niin paljon, että välillä se istuu sisällä ulko-oven edessä ja mouruaa vimmatusti, kun ulos tekisi mieli. Ihmisväki kuvitteli, että vain kiimassa oleva kissa pitää ihmeellistä ääntä, mutta kyllä se leikattukin ulkoiluvimmainen tyttö osaa aika metakan päästää.

SUROKissa sertinhaussa

Armi palasi kotimaan näyttelykehiin SUROKin näyttelyssä lauantaina 31.7. Armilla oli luokassaan kilpailua, joten emäntä oli etukäteen varma, että serti jäi nyt saamatta. Sininen neitokaisemme ihastutti tuomaria vihreillä silmillään, hyvällä kropallaan ja turkillaan, ja lopulta Armi veikin tiukan sertikamppailun voiton! Nyt Armi on yhden sertin päässä International Premierin tittelistä, joten ainakin kerran Armi on vielä nähtävissä kotimaan näyttelykehissä, todennäköisesti Ilmajoella lokakuun alussa. Heikki Siltala otti muutaman hienon kuvan Armista, joista yksi yllä. Loput voi käydä ihastelemassa hänen galleriastaan lauantailta.

Kukallakin oli lauantaina juhlapäivä, sillä Kukka valmistui Grand International Championiksi. Omistajia tapahtumasta ei tosin voi kovin paljon kehua, sillä Kukka meinasi jäädä pois arvostelusta, kun omistajat luuhasivat yläkerran kissatarvikemyyntitiskeillä sillä aikaa, kun nopea tuomari arvosteli kissoja alakerrassa. Kun emäntä tuli tarkastamaan, missä arvosteluissa mennään, Kukka olikin jo tuomarin pöydällä. Kiitos vielä Luukkasen Sirkalle, joka onneksemme nappasi Kukan häkistä ja vei sen assistentille arvostelun alkaessa! Onneksi oci-ihmisiin on jo ehtinyt tutustua näyttelyissä sen verran, että meitä tumpeloita ei jätetty yksin... Assistentti Sari Kulha esitteli Kukan todella kauniisti tuomarille, tuloksena serti, valmistuminen ja pääsy TP-valintoihin. TP-kisassa oli viisi naarasta, joista yleisön mukaan tuomari katseli todella pitkään Kukkaa ja mouruavaa koratia, mutta lopulta huono käytös palkittiin ja korat vei voiton. Tuomariltamme ei tosin edes nähty naarasta paneelissa, koska koratin omistaja veti kuitenkin pahansisuisen tyttönsä paneelista pois.

Sunnuntaina Kukka oli ensimmäistä kertaa 3. luokassa ja sai sertinsä. Kukka käyttäytyi näyttelyssä molempina päivinä erittäin hyvin, mitä nyt pari kertaa sähähti hiljaa muille naaraille, jos niitä tuli liian lähelle. Lisäksi Kukasta kuului vähän hassua kurinan ja mouruamisen sekoitusta muistuttavaa ääntä tuomarin pöydällä, vaikka se muuten rauhalliselta tuntuikin. Taisivat tyttösellämme hormonit olla vähän pinnassa, varsinkin kun muut ocit ja häkkinaapurit tuntuivat olevan melkein pelkkiä poikia. Kukalle olisi tarkoitus löytää sulhanen loppusyksyksi, joten saahan sitä jo vähän uroksia ihmetelläkin (kunhan vielä toistaiseksi pysyvät riittävän kaukana).

Armin arvostelu la 31.7, tuomari Marteinn Tausen Islannista:
Tyyppi: "elegant long body"
Pää: "short wedge with almost straight nose and flat skull"
Silmät: "green - a bit rounded almonds"
Korvat: "good size - well set"
Turkki: "whort silver blue - medium dark. good texture"
Häntä: "in proportion to body"
Kunto: "ex"
Yleisvaikutelma "well balanced and well presented"
Arvostelutulos: EX1 CAPIB

Kukan arvosteli la 31.7. tuomari Fabio Brambilla Italiasta, mutta hänen käsialansa oli sen verran epäselvää, että siitä sai selvää suunnilleen aina "nice/ex (söherö)". Ei siinä varmaan mitään kovin uutta eikä ihmeellistä tullut esille... Arvostelutulos EX1 CAGCIB GIC.

Kukan arvostelu su 1.8, tuomari Sirpa Lindelöf Ruotsista:
Tyyppi: "nice size and muscles"
Pää: "ex profile, ex muzzle, very nice chin"
Silmät: "ex shape and size"
Korvat: "ex shape, ex setting"
Turkki: "warm colours, ex contrasts, ex texture"
Häntä: "excellent"
Kunto: "excellent"
Yleisvaikutelma: "nice, calm lady"
Arvostelutulos: EX1 CACS