Pikkugepardit rokotettu ja rekisteröity

Ihana kolmikko 8 viikkoa. Vasemmalta Caleana, Calypso, Capsicum.
Lovely kittens 8 weeks. From the left Caleana, Calypso, Capsicum.

Viime viikolla pennut kävivät ottamassa ensimmäisen rokotuksen ja mikrosirut. Rekisteröintipapereitten ehtimistä ajoissa saatiin odotella viime hetkiin asti, mutta tulivathan ne lopulta, rokotuspäivänä. Kaikki pennut käyttäytyivät mallikkaasti operaatioissa, tosin eläinlääkärin assistentti sai pienen naarmun sormeensa, mutta se oli kuulemma ihan asiaan kuuluvaa. Rokotuksista on toivuttu hienosti eikä se ole kenenkään menoa hillinnyt. Isäntäperheen mukaan meno onkin ollut yhä vain villimpää, etenkin iltayhdeltätoista ja aamukuudelta. Pennut tarvitsevat paljon leikkiä ja riehuntaa, jotta niistä kasvaa tasapainoisia kissoja. :)

Kuvaajalle näytetään taas kieltä.
"Here's to you, you are disturbing our meal."

Tänä vuonna päätimme ensimmäistä kertaa madottaa emon ja pennut vain tarvittaessa. Ulosteiden parasiitteja on tutkittu Ellin tiineysaikana Elliltä ja Ossilta ja ennen rokotuksia koko seitsikolta. Koska näytteet ovat olleet madottomat, pentujakaan ei ole turhaan madotettu. Madotus on kuitenkin pienelle pennulle aika iso juttu, sillä vaikka matolääkkeet eivät suolesta imeydykään, niin suoliston tasapainoon niillä on vaikutusta, oli lääke kuinka "hellävarainen" tahansa. Aika harvoin sisäkissoilla matoja on, mutta on toki tärkeää häätää ne tarvittaessa, jos matoja epäilee, huomaa tai ei testaa.

Calypso etsii vielä sitä oikeaa sijoituskotia.
Kukkatarhan Calypso, future breeding female, we hope.

Muut pennut ovat jo löytäneet kodit, mutta Calypso etsii vielä sijoituskotia yhteistyössä toisen kissalan kanssa, joten sijoitustytöstä kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä. Uusiin koteihin pennut pääsevät muuttamaan aikaisintaan loppiaisen jälkeen, kun seuraavat rokotukset on tehty ja kun muutenkin emon, sisarusten ja Ossin huomassa on vietetty vielä riittävästi aikaa.

Ossi on hyvä pentujen hoitaja, kysykää vaikka Criosanthesilta.
Criosanthes knows that Ossi takes good care of all the kittens.

The kittens got their first vaccination and microchips last week. All went well. This time we decided not to deworm kittens unless that was necessary. We tested Elli's faeces during pregnancy and all the cats' faeces before vaccination. All results were negative, no parasites found. Of course it is important to deworm cats when parasites are found, suspected or untested, but we were happy to avoid that this time. Dewormers are quite safe but still they usually somewhat unbalance kittens' intestines. Other kittens have found their new homes but Calypso is looking for a "foster home" where she could have kittens. Of course the kittens still need a few weeks of caring and guidance from their mom and Ossi and second vaccinations before they can move. At the moment they are very active baby cheetahs but they need a lot of play and running wild when growing up.

Leikin tiimellyksessä ehtii pestä velipojan korvan.
"You have sticky ears, brother, I will clean them."

Kissanristiäiset

 Kissanpennut ovat vihdoin saaneet nimet. Teemana olivat C-kirjaimella alkavat latinankieliset orkideojen ja muiden kasvien nimet.

Elli nuolee Capsicumia, takana Cissus ja edempänä kyljellään Calypso.
Elli is washing Capsicum, in the back Cissus and in the front Calypso.

Kukkatarhan Calypso. Calypso on tytöistä tummempi ja äänekkäämpi. Calypso on paitsi orkidea, myös Odysseuksen viettelijätär Kreikan mytologiassa.

Kukkatarhan Caleana. Caleana on tytöistä vaaleampi, pienempitäpläinen ja ainakin näillä näkymin rauhallisempi tarkkailijaluonne. Caleana on myös hyvin hauskannäköinen orkidea, joka näyttää lentävältä sorsalta, "flying duck orchid".

Vasemmalta/from the left Cissus, Caleana (alin), Capsicum ja Criosanthes.

Kukkatarhan Cissus. Cissus on monille kotimaisillekin viherkasviharrastajille tuttu kasvi. Kissuksia on monia lajikkeita, suomeksi on jopa olemassa ellinkissus! Cissus on pentueen esikoinen ja myös toistaiseksi eniten mammanpoika, joka huutaa aina kurkku suorana, kun sen ottaa pentupesästä pois. (Eräs toinen iso poika on tosin aika hyvä vastus kovimman rääkyjän kisassa.)

Kukkatarhan Capsicum. Capsicum oli syntyessään pentueen pienin, mutta ei antanut jopa kolmanneksen painavampien sisarustensa jyrätä itseään hetkeäkään. Capsicum oli pienenä "pieni punainen poika", tosin tätä nykyä pojalla on pennuista tummimman ruskeat täplät ja selkein kontrasti, ehkäpä hyvin lyhyen karvan ansiosta. Mikäpä siis olisi pippuriselle pojalle sopivampi nimi kuin paprika/chili-perheen nimi.

Kukkatarhan Criosanthes. Criosanthes on pennuista (ainakin toistaiseksi) suurin jässikkä. Hessun mielestä Criosanthes kuulostaa aivan kreikkalaiselta ortodoksimunkilta, joten mikseipä se sopisi myös kollipojan nimeksi. Oikeasti se on myös orkidea.

3-viikkoiset pennut näyttävät vielä tosi vauvoilta syödessään.
These little babies are already 3 weeks old but they look so small when they are having milk.

Kittens have got their official names. Names are Latin plant and orchid names, beginning with the letter C. The girls are called Kukkatarhan Calypso and Kukkatarhan Caleana. Calypso is the darker one. Calypso is an orchid and Calypso was also nymph in Greek mythology where she seduced Odysseus. Caleana is a very funny orchid, "flying duck orchid".

The boys are Kukkatarhan Cissus, Kukkatarhan Capsicum and Kukkatarhan Criosanthes. Cissus is the first kitten in this litter. It is also not very uncommon home plant. In Finnish we also have cissus species called ellinkissus, Elli's cissus, so the first Elli's boy got this name. (And a cat is "kissa" in Finnish - almost the same as kissus.) Capsicum is the smallest boy. He is very brave and tough and has short hair which makes his dark chocolate spots very clear. That's why he got his name from the pepper family Capsicum. Criosanthes is the biggest boy in the litter. Criosanthes is an orchid. In Hessu's opinion Criosanthes sounds like a Greek orthodox monk - and why not a tomcat, too.

Eviran tutkimustulos

Evirasta saapui alle viikon vanhana menehtyneen 6. pennun kuolinsyyntutkinnan tulos. Pennulla oli alikehittyneet keuhkot, muut elimet ja muu rakenne oli normaali. Tulos on siinä mielessä hyvä, että en ainakaan löytänyt pikaisella haulla erityisiä kissojen perinnöllisiä keuhko-oireyhtymiä. Ehkä pennulla vain oli huono tuuri. Muun pentueen kohdalla ei edelleenkään ole aihetta huoleen, ne ovat kasvaneet ja kehittyneet hyvin. Tietääkseni ei siis ole erityistä syytä, miksei muuta pentuetta voisi käyttää esim. jalostukseen. Ja tietenkin niistä on kasvamassa ihan huippuja lemmikkejä, oli niillä tai niiden uusilla kodeilla mielessä sitten näyttelyt, siitoshommat tai ihan vaan kotona seurakissailu ja sohvalla loikoilu.

We got the results from the vet pathologist concerning our dead kitten's autopsy results. The kitten had immature lungs, other organs were normal. We are sorry for the lost kitten but happy that the others are doing fine and growing well with no signs of such problems.

Uusia taitoja

Näinkin pienten pentujen kuvaaminen voi olla aika vaikeaa. Joko ne eivät katso kameraan, vain nukkuvat tai sitten ne heiluvat niin, että kuvat tärähtävät.
Taking photos of kittens so young as these is already challenging. Either they just sleep or don't look at the camera or someone moves so the picture comes blurry.

Pennut ovat varttuneet jo lähes 3 viikon ikäisiksi. Siinä ajassa ne ovat avanneet silmänsä, oppineet kehräämään ja sähisemäänkin sekä ottaneet ensimmäisiä, vielä kovin horjuvia, askeleita. Pennut näyttävät vielä melkoisilta pikku nallekarhuilta, koska niiden korvat lerpattavat vielä alhaalla ja ovat muodoltaankin pyöreät, samoin kuin pienet naamat. Elli on pitänyt poikasensa hyvin maidossa, joten kasvuvauhti on jatkunut hyvänä. Ellin asuinkumppani Ossi on alkanut autella Elliä lasten hoidossa. Ossi on nähty monesti pesemässä pentuja Ellin apuna. Odotahan vain, Ossi, että pennut oppivat juoksemaan ja leikkimään...

Pariviikkoiset lapset. Edessä pojat, tytöt takana ruokailemassa.
Kittens 2 weeks. Boys in the front, girls having a meal.

Kittens have learnt a lot in less than 3 weeks. They have opened their eyes, learnt to purr and hiss and they are soon taking their first steps. They look very cute baby teddy bears because their little ears are so far set so low and the ears are also quite round and floppy. Elli has taken very thorouhg care of her babies and they have gained weight well. Elli's companion Ossi has started to help Elli, Ossi has been seen cleaning babies many times. Just wait, Ossi, until they can run and play...

2,5-viikkoiset lapset käyvät kovaa taistelua parhaista maitobaarin paikoista.
Kittens at the age of 2.5 weeks, fighting for the best milk bar seats.

Viisikko toisella viikolla

Kaikki vielä koossa ja emon hellässä hoidossa 5 päivän iässä.
Pieni "kuutonen" kuvassa alhaalla, emon etujalan alapuolella.
Kittens five days old, all six still together.
The lost kitten is the dark one below Elli's leg.

Viikonloppuna kissalassa elettiin murheellisia hetkiä, sillä menetimme yhden pennun, viimeisenä syntyneen tytön. Pentu kasvoi ensimmäiset neljä päivää kuten muut, mutta sen jälkeen sen paino ei oikein enää noussut, vaikka sisarukset kasvoivat 10-25 g päivävauhdilla. Pentua avustettiin nisälle, ja kyllä se siinä alkuun aikaa viettikin, mutta paino ei silti lähtenyt kunnolla nousuun. Alkuun kokeilimme myös lisäruokintaa emonmaidonvastikkeella käsin, mutta se lopetettiin pian, koska emolla kuitenkin oli maitoa yllin kyllin, ja ymmärsimme, että pennussa oli jotain vikaa. Ulkoisesti se näytti samalta kuin muutkin, mitä nyt jäi aikamoisen ruipeloksi muitten, hyvin kasvavien sisarustensa rinnalla. Syntymähetkellä tämä pentu oli muita vaisumpi, tosin se voi olla sattumaakin. Loppuaikoina pennun hengitys kävi vaikeaksi ja se tuli syanoottisesti, joten mitään ei enää ollut tehtävissä pikkuisen pelastamiseksi. 

Pentu vietiin maanantaiaamuna Eviraan kuolinsyynselvittelyä varten. Siitä otettiin myös näytteet Hannes Lohen geeniprojektia varten. Kissanpennun kuolema on aina surullinen ja yllättävä asia, vaikka esim. kissaklinikka Felinan mukaan kissojen pentukuolleisuus on jopa 15-40 %, eli kaikki pennut eivät ole syntyessään elinkelpoisia. Minulle kissankasvattajana kissojen terveys on erittäin tärkeä asia, ja olen heti alusta alkaen päättänyt kertoa avoimesti myös vastoinkäymisistä. Hankaluudet ja epäonnistumiset eivät katoa, vaikka niistä vaiettaisiin. Kissojen sairauksista ei vieläkään ole kovin paljon tutkimustietoa, minkä perusteella voisi päätellä vaikkapa sairauksien periytyvyyttä ja suunnitella kasvattamista sen pohjalta, mutta toivottavasti tietoa saadaan vielä lisää ja jaetaan.

"Pienen punaisen pojan" rento nukkuma-asento.
"The little reddish boy" sleeping in quite relaxed position.

Lohtua tilanteeseen tuo se, että muut viisi pentua ovat todella hyvävoimaisia, kasvavat ja kehittyvät hienosti. Jokainen oli vähintään tuplannut painonsa jo 6 ikävuorokauteen mennessä, ja hyvä kasvuvauhti on jatkunut senkin jälkeen. On siinä Ellillä tekemistä, että ehtii syödä niin paljon kuin pikkuiset imevät. Viikon iässä ensimmäiset alkoivat aukoa silmiään, ja nyt 1,5 viikon iässä jo melkein kaikilta on silmät auki. Pennut ovat hurjan söpöjä, niitä voisi vain tuijotella päivät pitkät. Tämän voi kukin itse todeta vaikkapa nettikamerasta.

Maitoa, nam!
Mmm... milk.

Sadly we lost one kitten last weekend. At first she grew up like the other five, but after four days her weight remained about the same level, whereas others gained about 10-25 g/day. The kitten did not eat properly, she started to breath heavily and we knew that there was nothing to do to help her. A veterinary pathologist will study the cause of death. The kitten's DNA will also be stored and studied at the cat gene project laboratory.

Luckily all the remaining five kittens are doing great. They are growing fast and Elli has a full-time job eating and feeding her babies. The kittens have started to open their eyes and see the world. They are such lovely little things that you could just stare at them all day long - and you can all do that via our webcam.

C-pentueen ekat päivät

Vastasyntyneet suklaapallot.
Newborn chocolate balls.

Ellin pennut syntyivät sunnuntaina 7.10. Ellin emäntä soitti vähän ennen klo 11 aamulla, että tulevan emon käytös oli muuttunut, kissa oli tullut yhtäkkiä levottomaksi. Niinpä lähdin kiireellä kohti Leppävaaraa. Tositoimia saatiin kuitenkin vielä jokunen tunti odotella. Elli ei hyväksynyt olohuoneessa ollutta pentupesää, vaan yritti kaverinsa Ossin avustuksella väkisin makuuhuoneeseen, minne pentupesäkin pian siirrettiin, nukkuuhan Elli siellä muutenkin yönsä. Pentupesäkään ei oikein olisi kelvannut, vaan tyttönen hyppäsi koko ajan sänkyyn ja yritti kaivaa pesäänsä sinne. Lopulta, kun synnytys alkoi, Elli siirrettiin varovasti pentupesään, jossa se sitten synnyttikin ilman pois pyrkimistä. Ponnistelu alkoi kolmen aikaan ja ensimmäinen pentu syntyi 15.22. Elli oli alkuun tulokkaasta vähän hämmentynyt, mutta pesi sen hyvin ja alkoi ruokkia, kunnes puolen tunnin kuluttua tapahtui lisää. Toisen ja kolmannen pennun syntymän välillä oli vain muutama minuutti, ja Elli oli vielä hämmentyneempi: pitääkö nämä kaikki hoitaa. Pentuja syntyi vielä kolme lisää, kuudes eli viimeinen syntyi 17.34. Joka toinen oli tyttö ja joka toinen poika, kaikki suklaatäplikkäitä.

Märkä vastasyntynyt tietää, mihin kuuluu ryömiä.
Wet newborn already knows where to crawl.

Siinä olikin vähän miettimistä, mistä erottaa kuusi pientä suklaatäplää. Pojat erottuivat helposti, sillä keskimmäinen oli väriltään punertava ja hyvin pieni, syntyessään vain 75 g, ensimmäinen oli muita vaaleampi ja viimeinen poika taas muita isompi, 106 g. Tytöistä yksi on pienempitäpläinen ja vaalea, mutta kahden samankokoisen tummemman tytön välillä olikin aikamoinen pohdinta, kuinka ne erottaa, kun pennut olivat jo kuivia eikä märkyysastetta voinut käyttää kriteerinä. Tarkan tutkimisen jälkeen havaitsimme, että toisella oli vähän paksummat poskijuovat ja tummempi niska. Nyt jo tunnistaminenkin siis sujuu, ainakin kun ensin tarkistaa hännän alta, kumpaan kolmikkoon pentu kuuluu.

Sama nisä, paras nisä.
All around the same nipple.

Elli oli raskautensa pari viimeistä viikkoa tyytymättömän oloinen, kävi öisinkin valittamassa emännälleen ja yleisilmekin oli jotenkin hapan. Sen sijaan synnytyksen jälkeen Elli on ollut hyvin seesteisen ja tyytyväisen näköinen. Pentujaan se hoitaa esimerkillisesti, pienestäkin vikinästä emo menee katsomaan, mikä pennuilla on hätänä. Punnituksestakin Elli nappaa pennun takaisin pesään, mikäli toimitukseen menee yhtään enemmän aikaa kuin emo katsoo välttämättömäksi. Heti synnytyksen jälkeen Elli on taas muuttunut leikkisäksi kissaksi, se tuo leluja ihmisille ja leikkii vähän Ossinkin kanssa, mitä pentujen hoivaamiselta ehtii.

Tyytyväinen emo 1 vrk vanhojen pentujensa kanssa.
Happy mom with her 1-day-old kittens.

Pentupesää voi seurata myös livenä kissakamerasta osoitteesta http://www.ustream.tv/channel/kukkatarha . Kamera ei ole öisin päällä eikä ihan välttämättä koko aikaa päivälläkään. Viime pentukamerasta poiketen kuvan pitäisi nyt näkyä myös iPhonella ja iPadilla. Työtuhoseura suosittelee pentukameraa!

Kitten webcam is available at http://www.ustream.tv/channel/kukkatarha . The camera is off at nights (in Finland's time, GMT+3) and sometimes during the daytime, too.

Söpöysylikuormitusta, olkaa hyvät.
Cuteness overload.

Joko ne kohta tulevat?

Pieni kissa, iso maha.

Kukkatarhan kissalassa vietetään viikonvaihdetta odottavissa ja vähän jännittävissä merkeissä. Kissojen keskimääräinen laskettu aika on 65-66 vrk, ja Ellin astutuksesta tulee maanantaina 66 vrk. Elli on pyöristynyt kovasti. Kyljissä näkyvät golfpallot ovat kasvaneet pitkulaisiksi ja liikkuvaisiksi. Pentujen lukumäärästä on toistaiseksi pelkkiä arvailuja. Pyöreyttä on molemmin puolin sen verran, että eiköhän sieltä useampi pikkuinen ole tulossa.

Maha muuttaa muotoaan jatkuvasti. Nämä kuvat on otettu aivan peräkkäisinä hetkinä

Elli on muuttunut hyvin rauhalliseksi kissaksi. Se onkin aikamoinen muutos, sillä neiti on aiemmin ollut todellinen energiapakkaus. Ellin kaveri Ossi on kovasti ihmetellyt, kun ei ole saanut yrityksistä huolimatta painikaveria. Kiipeilypuuhun tyttönen sentään vielä pääsee, siihen tosin piti opetella uusi tekniikka, kun maha meinasi olla tiellä.

Onko Ellistä tulossa dromedaari, vai mitä nuo kaksi kyttyrää ovat?

Kissakamera on taas rakenteilla, joten pentujen touhuja pääsee jossain vaiheessa seuraamaan myös virtuaalisesti suorana lähetyksenä.

Armin syysloma

Eiks tää vati korostakin kivasti mun silmien väriä?

Kissojen kotiinpaluu elokuussa kolmen kuukauden kesälomalta ei sujunut kovin hyvin. Kukka oli ollut koko ajan maalla Pekan ja Pellen seurassa lukuunottamatta paria näyttelyviikonloppua. Helsinkiin palattuaan se taisi päättää, että ryhtyy nyt talon kissapomoksi. Armi-raukka sai osakseen jatkuvaa jahtaamista, mitä se toki itse provosoi murisemalla aina Kukan nähdessään ja säntäämällä herkästi karkuun. Armi muuttikin pian oma-alotteisesti asumaan liinavaatekaappiin eikä juuri tullut sieltä pois muuta kuin syömään ja laatikolle.

Sopivassa valossa venäjänsininen on todella sininen eikä harmaa.

Pari viikkoa sitten kun kävimme kissojen kanssa maalla, päätimme jättää Kukan sinne poikien seuraan vähäksi aikaa, jospa Armi sillä välin saisi otettua kotia taas haltuun. Kyllä Armi on ainoan kissan elostaan nauttinutkin! Se tulee koko ajan syliin kehräämään ja on mitä parasta opiskelu-, työskentely- ja löhöilyseuraa. Sitä saa myös kanniskella ja vanuttaa sylissä miten päin tahansa, kissa sen kuin kehrää. Ei puhettakaan kaapissa nukkumisesta, totta kai ihmisten viereen on päästävä. Iltaisin Armi ottaa kunnon mourujuoksut itsekseen ympäri kämppää. Lelutkin taas kelpaavat silloin tällöin, kun muut kissat eivät ole näkemässä, että ladykin leikkii. Jopa kynsien leikkuussa kuultiin pelkkää kehräämistä normaalin mouruamisen sijasta.

Kukka palaa kotiin tänään illalla, joten saa nähdä, kuinka taas kahden kissan kanssa pärjätään. Pidetään peukkuja, että kissat tekevät rauhan. Molemmat ovat kuitenkin rakkaita perheenjäseniä, joilla on oma paikkansa perheessämme.

Elli odottaa pentuja!

Tuleva emo Elli, Kukkatarhan Brassavola.

Kukkatarhan kissalassa odotellaan C-pentuetta syntyväksi noin 8.10. Elli oli tarkoitus astuttaa jo kesäkuussa, mutta neitipä ei itse vielä tuolloin ollut samaa mieltä, vaan päätti antaa odottaa kiimaansa elokuulle. Lopulta kaivattu mouruaminen alkoi ja Elli sai vieraakseen ihanan kollin Viken, SC Woodcock's Hard As A Rockin. Komeasta sulhosta kuvia löytyy mm. Heikki Siltalan albumista: http://catza.net/fi/browse/cat/Woodcocks_Hard_As_A_Rock/ 

Elli esittelee sivulta tosi kaunista päätään.

Ellin ja Viken tapaaminen oli ilmeisen onnistunut, sillä Ellin ennen niin pikkuiset ja huomaamattomat nisät eivät enää todellakaan ole pienet eivätkä huomaamattomat. Myös neidin käytös on muuttunut huomattavasti entistä rauhallisemmaksi. Kun ennen Elli ei juuri kävellyt minnekään, vaan on aina juossut, niin nyt on tahti rauhoittunut. Toki vieläkin leikitään sekä lelujen että kastraattikamu Ossin kanssa, mutta ei enää koko aikaa täysillä. Lisäksi Elli jopa makoili lattialla tekemättä mitään, kun olimme sijoituskodissa Elliä katsomassa. Ei siis epäilystäkään, etteikö jotain olisi tapahtumassa. Nyt odottelemme jännityksellä sijoituskodin kanssa, kuinka Ellin muoto muuttuu ja mitä sieltä muutaman viikon päästä putkahtaakaan.

Elli kotonaan bestiksensä Ossin kanssa.

Kukkatarhan naamakirjasta

Kukkatarhan cats in Facebook today

Armi: Tuolta ylhäältä se alien tuli, sitten se pienensi mun korvat ja suurensi silmät lasersäteellään.
The alien came from above and minimized my ears with some laser pointer.

Kukka: Ruohosta pitäis saada jotain erityisiä kicksejä. En mä kyllä oikein ole varma tästä.
No matter what they say, I don't really think weed gives me much kick.

Pekka: Se myyrä oli tosi herkkua, vieläkin herahtaa vesi kielelle.
Oh boy, that mouse was worth the effort.

Pelle: Kyllä nykyajan kissanpennut on ihan hiirimössösukupolvea. Ennen pyydystettiin pääskysiä 20 asteen pakkasessa tuulessa ja vesisateessa ja juostiin samalla karkuun karhuja. Kermaakin sai juomaksi vasta, kun oli ensin pyydystänyt lehmän. Nykyään kaikki pitäisi olla valmiina kupissa kun vähän ihmiselle naukaisee. Raksuja kilistellään kupit täyteen pikku vihjaisusta eikä enää osata rottiakaan tappaa. Toista se oli minun nuoruudessani. Silloin ei valjasteltu pinkeissä paljettivaljaissa, vaan ajettiin koirat puuhun ja linnut koloihinsa maan alle, jos ei ihan joka kerta kiinni viitsitty ottaa. Yöt juostiin kylillä eikä nukuttu ihmisten silkkilakanoilla. Ja jos joskus päivällä saatettiin vähän nukkuakin, niin kovalla ja karhealla uuninpankolla, johon kesällä jäätyi ahteri kiinni ja talvella paloi viimeisetkin perskarvat. Niin, että annas mullekin niitä raksuja ja vähän äkkiä, pentu.
(Grumpy old man complaining on everything.)

Naamiaishuveja kissanäyttelyssä

Kävimme heinäkuun puolivälissä ihmettelemässä amerikkalaisen kissajärjestön CFA:n suomalaisen jäsenjärjestön CFF:n näyttelyä Helsingin Vuosaaressa. Kukan kanssa toki kokeilimme touhua jo kertaalleen kaksi vuotta sitten. Nyt Kukan lisäksi mittelöihin osallistui pikkuinen Maisa. CFA:ssa eri luokissa ovat nuoret 4-8 kk ikäiset, leikatut, leikkaamattomat sekä kotikissat. Lyhyt- ja pitkäkarvaiset sekä urokset ja naaraat kilpailevat siis kaikki keskenään samassa luokassa. Poikkeuksena leikkaamattomille aikuisille oli tässä näyttelyssä kaksi erillistä lyhytkarvojen ja pitkäkarvojen kehää sekä kuusi yhteistä kaikenkarvaisten aikuisten kehää. Pennuille, kastraateille ja kotikissoille oli kahdeksan kehää, neljä kumpanakin päivänä.

Maisa esittelee hienoja mahatäpliään tuomarin pöydällä.

Näyttelyssä oli naamiaisteema, joten lähes näytteilleasettajat ja osa tuomareistakin olivat pukeutuneet hauskoihin asuihin lauantaina. Täplikkäitten kissojen kanssa liikkuessa asuvalinta pälkähti melko helposti päähän: Afrikan suurriistan salametsästäjä tietenkin. Pienet gepardinpennut oli otettu lemmikeiksi ja heidän häkkinsä oli tehty seeprannahasta. Asun kruunasi vielä isännän hienosti askartelema puinen pyssy. Oli todella hienoa, kun näytteilleasettajat olivat panostaneet pukuihinsa, jotenkin se toi lisää rentoutta ja leikkimielisyyttä mukaan. Näyttely alkoi lauantaina poikkeuksellisesti vasta klo 16, mikä oli näin pitkämatkalaisen mielestä mukavaa, sillä meidän tarvitsi lähteä Mikkelistä lauantaina vasta rauhallisen aamupalan ja kissojen aamu-ulkoilun jälkeen. Sunnuntaina oli normaali päivä aamusta alkuiltaan, onneksi, niin ei kotiinpaluu venynyt liian myöhäiseksi työssäkävijällekään.

Lihaksikas Kukka tuomarin pöydällä.

CFA:n näyttelyssä kissat viedään häkkeihin, joista tuomari kissan nostaa yksi kerrallaan pöydälle, arvostelee ja palauttaa kissan häkkiinsä. Samanrotuiset, -väriset ja -sukupuoliset kissat laitetaan järjestykseen, sitten valitaan samanvärisistä värin paras ja toiseksi paras ja vielä samanrotuisista rodun paras ja toiseksi paras. Mikäli kissan on värinsä ja rotunsa ainoa edustaja, se on värin ja rodun paras automaattisesti, mikäli saa arvostelun eli käyttäytyy tarpeeksi mallikkaasti ja on muutenkin kelpo rotunsa edustaja. Lopuksi tuomari valitsee kaikista arvostelemistaan kissoista 10 parasta, jotka pääsevät arvostelun jälkeen finaaliin. Tuomari kertoo finaalikissoista, miksi ne ovat finaaliin päässeet, harva tuomari muuten kertoo juuri mitään kissasta itse arvosteluhetkellä eikä kirjallistakaan arvostelua saa. Täytyy siis toivoa, että kissa pääsisi edes jossain kehässä finaaliin, jotta kuulisi arvostelun. :)

Suklaatäplikkäät ocicatit häkeissään odottamassa arvostelua.

Maisa oli näyttelyn ainoa ocipentu 20 kissanpennun joukossa, mutta Kukalla oli tiukka kilpailu viiden muun kastraattiocin kesken, kaikenrotuisia kastraatteja oli yhteensä muistaakseni 24. Maisa pärjäsi näyttelyssä upeasti. Kahdeksasta kehästä Maisa pääsi peräti seitsemän kertaa finaaliin. Maisan sijoitukset finaaleissa olivat 3, 6, 7, 7, 8, 9. ja 9. paras kaikkien rotujen kissanpentu. Kyllä oli ihanaa katsoa kaunista ja erittäin kilttiä ja hyväkäytöksistä Maisaa parhaiden pentujen joukossa. On se vaan niin ihana pieni ocicatin alku että! Ja mikä luonne! Maisaa ei tuntunut paljon näyttely stressaavan eikä neidiltä pahaa sanaa tai tsekkiläisiä konsonantteja päässyt näyttelyssä suusta kertaakaan.

Kukka lymyilemässä finaalihäkissä ruusukkeensa takana.

Näyttelykonkarimme Kukka antoi hyvän vastuksen muille oceille. Vastassa olivat suklaatäplikkäät Grand Champion (CFA:n korkein titteli) uros, kunnioitettavaan 9 vuoden ikään ehtinyt Grand Premior naaras sekä ihana Premior naaras sekä kanelitäplikäs Premior naaras. Kovassa kisassa Kukka oli neljä kertaa kahdeksasta rodun ja värin paras, kerran rodun ja värin toiseksi paras ja kolme kertaa suklaatäplikkäiden naaraiden toiseksi paras. Finaaliin Kukka pääsi hienot kolme kertaa, tuloksina 4. ja samalla kehän 2. paras lyhytkarva-premior sekä muissa kehissä sijoitukset 8. ja 10. paras kaikkien rotujen kastraatti. Kukka valmistui Premioriksi, mutta se saa tittelinsä varsinaisesti vasta kun olen saanut sen rekisteröityä myös CFA:n rekisteriin, toivottavasti syksyn aikana.

Vau, kylläpäs meille tuli kasapäin ruusukkeita! Vasemmalla Maisan ja oikealla Kukan ruusukkeet. Onneksi ei ollut enempää kehiä näyttelyssä, siinähän olisi jo tila loppunut...

Näyttelyssä oli mukavan rento ilmapiiri, mutta samalla viikonloppu oli aika raskas, kun kissat kävivät kahtena päivänä neljässä kehässä ja vielä jotkut kissat lukuisissa finaaleissa siihen päälle. Vaatii kissaltakin aika hyviä hermoja, jotta koko touhun jaksaa. Sunnuntai-iltana Mikkelissä oli rankkaa väsymystä havaittavissa niin kissoilla kuin ihmisilläkin. Kotiinviemisiksi saimme kasan ruusukkeita, mikä oli vähän yllättävääkin, koska CFA:ssa ruusukkeen saavat vain finaalikissat. Kissat eivät enää kotonajaksaneet kovin hyvin poseerata ruusukkeidensa edessä, mutta mitäs siitä, olivathan ne jo malleina pari päivää olleet.

Maisaa jo vähän väsyttää ruusukkeiden metsästys.

Kukka rötköttää rentona palkintojensa edessä.

Mä maalaispoika oon

Pekka näyttää, että tässä kasvimaalla on kiva paikka, tähän kaivan kuopan jätöksille.

Pekka ja Pelle ovat opetelleen maalaiskissojen tavoille päivittäin ulkoillessaan. Ihmisväki ei ole tästä oikein innoissaan, mutta vaikeahan kissoja on puuhasta estääkään. Ne ovat nimittäin opetelleet tekemään tarpeitaan pihalle. Multaa on ehkä niin paljon kivempi kaivaa kuin hiekkalaatikkoa. Tai sitten on vaan niin kiva lasketella jätöksiä luonnon helmassa. Ennen pojat odottelivat pihalla jalat ristissä, että pääsisivät sisälle hiekkalaatikolle, mutta eivät enää. Taas saavat ihmiset yrittää kulkea perässä kakkapussin kanssa ja kerätä jätöksiä pihalta aivan kuin siihen aikaan, kun talossa oli vielä koira. Voi näitä maalaistolloja.

"Enkö ollutkin tosi hyvä poika kun kasvimaata kävin lannoittamassa?" (No et, mutta minkäs sille voi...)

Apua, tissit tippuvat!

Armilla huomattiin toukokuun lopussa kynnenleikkuun yhteydessä mahassa jotain kummallista. Sen etummaisen nisän nänniosa oli kasvanut lähes olemattomasta huomattavan pitkäksi, kuivahtaneeksi ja sarveistuneeksi tötteröksi. Kun nänniä vähän tutki, se irtosi kokonaan, jäljelle jäi vain pieni, verta vuotamaton kuoppa. Ilmeisesti muutos ei ollenkaan aristanut, koska Armi ei tutkimuksista ollut moksiskaan. Tarkemmalla tarkastelulla selvisi, että myös toisen puolen etummainen nisä oli kummallinen. Sen nänni oli surkastunut ja olisi varmaankin irronnut yhtä helposti, jos sitä olisi vähän kopauttanut.

Koska kissoilla on paljon nisäkasvaimia, muutosta tutkailtiin ja seurattiin ahkerasti. Pieni pahkura tuntui irronneen nännin paikalla, isompi kuin normaalien nisien kohdilla. Armihan on leikattu  8 kk ikäisenä ekan kiiman jälkeen, joten nisäkasvaimen riski ei sillä pitäisi kovin suuri olla, mutta nisäkasvaimia kuitenkin kissoilla jonkin verran on ja niiden ennuste on yleensä huono, koska ne huomataan usein liian myöhään. Minkäänlaisia oireita Armillakaan ei ollut, mutta kissa vietiin kuitenkin muutaman viikon ihmettelyn jälkeen eläinlääkärille, ettei kyseessä vain olisi mitään pahanlaatuista. Eläinlääkärikin muutosta ihmetteli eikä osannut oikein sanoa, mikä se voisi olla. Myös kolmannen nisäparin nänni oli surkastunut ja irtosi eläinlääkärillä. Armi sai antibioottipiikin varmuuden vuoksi, mikäli muutos olisi kuitenkin ollut tulehduksellista.

Antibiootilla ei tuntunut olevan nisiin mitään vaikutusta, joten yksi nisä otettiin koepalaksi. Patologin vastauksen perusteella kyseessä ei ollut mitään pahanlaatuiseen viittaavaa, vaikka ihan varmasti ei selvinnytkään, mikä muutos on. Koepalassa oli runsaasti sidekudoslisää, epidermiksen hyperplasiaa ja laajentunut kystamainen karvatuppi, jotka luokiteltiin paranemisvaiheen epäspesifeiksi muutoksiksi. Onneksi selvittiin siis säikähdyksellä. Armin pikkuinen haava parani hyvin ja Armi on päässyt jo tötteröstäkin eroon. Armi on nyt saanut viettää kesäpäiviään enimmäkseen isäntänsä kanssa, välillä mökkeillessä ja välillä Helsingissä, sillä rauhallinen neitonen ei oikein jaksa täpläturkkien rajuja otteita arvostaa. Välillä Armi toki käy Mikkelissäkin emäntäänsä tervehtimässä ja aitauksessa ulkoilemassa, kuten kuvista näkyy.

Hyvinkäällä näyttelemässä

Maisa Hyvinkäällä lauantaina, kuva Pekka Savolainen.

Viime viikonloppuna oli vuorossa Maisan näyttelydebyytti Ery-Sydin näyttelyssä Hyvinkäällä. Hyvinhän siellä sitten kävikin. Maisa oli lauantaina Alexey Shchukinin ja sunnuntaina Karl Preissin tuomaroitavana. Tuomarit tykkäsivät kovasti Maisasta. Tyttö on hyvin kehittynyt ja tasapainoinen pentu, päässä on kivasti leveyttä ja korvat ovat aika hyvässä asennossa jo nyt. Kontrasti on hieno, turkki on silkkinen ja kiiltävä. Neidillä on myös erittäin hyvä show-luonne, sillä sitä ei paljon näyttelymaailma tuntunut jännittävän. Häkissa se piti sopivasti komentoa Kukalle ja esitteli itseään yleisölle kuin vanha tekijä, kun oli sen aika. Tuloksena oli molempina päivinä tuomarin parhaan pennun titteli, aika hyvin!

Tuomarin pöydällä oli ihan kivaa, kun sai leikkiä. Kuva Pekka Savolainen.

Paneelissa lauantaina Maisa sai 2 ääntä varsinaisilta tuomareilta sekä tuomarioppilaan äänen. Äänet jakautuivat niin tasan, että toinen 2 ääntä saanut ja Maisa päätyivät uusintakierrokselle, sillä tuomarioppilaan ääni ei vaikuta tulokseen. Täpärästi Maisa hävisi sitten uusintaäänestyksen ja toinen pentu oli näyttelyn paras pentu. Lauantaina ocikasvattaja ja tuomari Arja Martikainen esitteli Maisan paneelissa, ja voi, kuinka upeasti! Maisa oli todellakin kuin vanha konkari, niin rauhallisesti ja upeasti sitä pidettiin. Tyttö sai varmasti kokemuksesta lisää varmuutta näyttelytouhuun, sillä sunnuntaina sain jo itsekin pidettyä Maisan rauhallisena ja tyylikkäänä venytysasennossa tuomarilla, vaikken toki ihan niin hyvin kuin todellinen kissa-ammattilainen.

Himputin huiska, kun koko ajan karkaa käpälistä. Kuva Pekka Savolainen.

Sunnuntain tuomari Karl Preiss on tuonut ocicatit Amerikasta Eurooppaan FIFeen, joten oli hienoa, että ruskeatäplikkäät ocit Maisa ja Pelle olivat Preissin tuomaroitavina. Maisa sai sunnuntain paneelissakin yhden äänen Preissilta (ja toisen jälleen tuomarioppilaalta). Värin parhaan valinnan Maisa täpärästi hävisi nuorelle, upealle ocitytölle, mutta molempia kissoja tuomari kehui todella paljon ja valitsi lopulta kehittyneemmän tyttösen ykköseksi. Onneksi Maisa pokkasi kuitenkin paneelipaikan. Pelleä vähän jännitti olla taas näyttelyssä, mutta hyvin senkin näyttelyurakka meni, sunnuntaina ei edes jänskättänyt enää niin paljon. Pelle nappasi sertit molempina päivinä. Pelle voitti setänsä Severin kastraattipoikien arvostelussa sunnuntaina ja pääsi sekin paneeliin, hienoa.

Kukkaa vähän mietityttää, mihin se on taas joutunut. Kiitos Safalle hienosta Kukan esittämisestä! Kuva Pekka Savolainen.

Pekka oli lauantaina Pellen tapaan Shchukinin tuomaroitavana ja sunnuntaina Maria Malevitchilla. Molempina päivinä tuli sillekin sertit. Kehuja tuli erityisesti kropan lihaksikkuudesta ja luonteesta, pientä moitetta vauvakorvista. Kukalla oli tuomarina lauantaina Marianne Roth ja sunnuntaina Malevitch. Lauantaina Kukkaa ylistettiin valtavasti, ja totta on, että sillä on nyt kroppa todellisessa loistokunnossa, sillä kesäinen ulkoilu on saanut lihakset hienosti esille ja muutenkin karva kiiltää ja kissa on erittäin komea kastraattityttö. Korvat olisivat saaneet olla hieman alempana, muuten se oli lähes täydellinen. Tuomarin parhaaksi Kukka ei päässyt, sillä valinta käytiin hienon abynaaraan kesken, ja abyja kasvattaja tuomari sitten valitsi toisen naaraan. No, varmaan sen korvat olivat täydelliset, joten paremmalle hävittiin.

Elli oli paikalla vain sunnuntaina, Malevitchin tuomaroitavana. Ellin kanssa lähdettiin hakemaan viimeistä IC-tittelistä puuttuvaa sertiä, sillä seuraavaksi on suunnitteilla näyttelyiden sijaan pentuja. Elliä näyttelyyn joutuminen ja vieraassa autossa vieraiden kissojen kanssa matkustaminen vähän harmitti ja sen teki mieli vähän kiukutellakin, mutta nätisti se kuitenkin tuomarilla oli, mitä nyt vähän urputti, sisukas kun on. Sertihän sieltä tuli, joten Elli on nyt Kukkatarhan pentujen ensimmäinen International Champion. Onnea, kaunokainen!

Komean Onnin hieman kukkamainen ilme. Kuva Pekka Savolainen.

Onni oli sisarustensa tapaan viettämässä synttäreitään näyttelyssä sunnuntaina. Herra on kerrassaan ihana, komea ja todellinen show-luonne, joka ei paljon vieraita ihmisiä tai tilanteita stressaa. Onni olikin sitten tuomari Malevitchin mieleen niin paljon, että voitti muut erittäin komeat, vanhemmat kastraattikollit sekä emonsa ja oli näin värinsä paras kastraatti. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Onni meni suoraan paneeliin, tuomari ei edes halunnut verrata sitä muihin kastraattikolleihin. Niinpä meillä oli sunnuntaina kaksi veljestä sekä vielä pikku Maisa paneelissa, huikeaa!

Näin reippaana Onni esittäytyi paneelissa. Kuva Pekka Savolainen.

Pellen huhtikuussa voittama BIS-pokaali vietiin näyttelyreissun jälkeen pojan mukana Mikkeliin, kun kerrankin oltiin autolla liikkeellä. Hienosti pokaali onkin palkintohyllyämme koristanut. Pokaaliriviin ei kuitenkaan jäänyt aukkoa, sillä Kukan hienot synttärisankarilapsoset ansaitsivat sunnuntaina Kukalle parhaan siitosnaaraan tittelin ja samalla uuden pokaalin hyllyämme koristamaan. Myös isäkissa Feliksellä oli näyttelyssä aihetta juhlaan, sillä Felis valmistui lauantaina Supreme Championiksi ja oli sunnuntaina paras siitosuros.

Näyttelyn jälkeen Kukka ja Armi palasivat reiluksi viikoksi kotiinsa Helsinkiin isäntänsä hoiviin, sillä pojat ja taustajoukot lähtevät ensi viikonloppuna Upsalaan kissanäyttely- ja kyläilymatkalle.